keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kehonkoostumusta, ihanne kroppaa sekä Bia Brazilia

Alku kuusta kirjoitin treenaamisen tuottamista tuloksista, noin ulkonäöllisesti. Halusin kuitenkin ottaa selville kehonkoostumukseni tällä hetkellä ja nähdä paperilla miten lukemat ovat muuttuneet sitten toukokuun mittauksen, jolloin lähes jokainen mittauksen kohta kauhistutti. Personal trainerini saaattelemana nousin ilman sukkia kehonkoostumusmittarille, kerroin pituuteni ja ikäni, ja mittaus alkoi. Muutamassa hetkessä ohi olevan toimenpiteen jälkeen istahdin alas, uudet tulokset käsissä jotka kävin kohta kohdalta personal trainerin kanssa läpi.


Kuten alla voi nähdä, niin toukokuiset tulokset oli aika kamalat. Ei ehkä sieltä kamallimmasta päästä, mutta ei kehuttavat - rasvaprosentti oli melkein kolmannes kropastani ja kehoni fyysinen ikä huiteli yli kolmenkympin eli kroppani oli seitsemän vuotta vanhempi kuin oikeasti olin. Niin korkea rasvaprosentti kuin yli kolmenkymmenen menevä kehon fyysinen ikä tuntui ja näkyi väsymyksenä, tasapaksuisuutena sekä tyytymättömyytenä. Painoindeksikään ei olisi vaatinut kuin reilu kilon enemmän puntariin niin toukokuussa paperiin olisi napsahtanut lievä lihavuus.

13.5.2014

Ikä: 24v
Pituus: 169cm
Paino: 69,5kg
BMI: 24.3
Lihas kg: 46.0
Viscular fat: 3
Rasva %: 30.2
Rasva kiloina: 21.0
Kehon fyysinen ikä: 31
                          
17.10.2014

Ikä: 25v
Pituus: 169cm
Paino: 62.5kg
BMI: 21.9
Lihas kg: 46.4
Viscular fat: 1
Rasva %: 22.6
Rasva kg: 14.3
Kehon fyysinen ikä: 15

Nyt, viisi kuukautta myöhemmin tehty kehonkoostumismittaus toi osakseen muutoksia - kehon fyysinen ikä on viidentoista (hahah!) ja painoindeksi ei ole lähelläkään päästä liika lihavuuteen. Kaikista positiivinen muutos oli rasvaprosentissa, joka on keväisiin tavoitteisiin sekä normaalin, terveen kropan mittapuulla katsottuna toivotuimmasta päästä. Jos tavoitteeni ei olisi ensi keväässä, niin antaisin rasvaprosentin olla tässä enkä kasvattaisi lihasmassaa joka oli viiden kuukauden aikana noussut vain 400grammaa. Keväällä kun suoritin pelkän painonpudotuksen enkä tavoitellut näkyviä lihaksia, niin lihasmassa ei kuulunutkaat nousta kuin nimellisesti.

Kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessään ja niin nyt pääsi käymään. Samalla kun alku kuusta toin julki ennen ja jälkeen kuvat, niin mietin ottaisinko uudestaan personal trainerin, ja silloin ajatuksena oli pieni paketti joka sisältäisi vain tönäisyn pepulle. Kuitenkin, tavoitteeni ovat korkeat ja kroppa ihanteeni jotain ihan muuta kuin tämän hetkinen. Ei sillä, että en viihtyisi kropassani, pitäisi pepusta josta saa kiinni tai olisi tyytyväinen käsivarsiin, jossa habaa ei näy ilman puntteja käsissä. Pidän ja olen tyytyväinen, se on sanomattakin selvä mutta (kuuluisa mutta!) haluan enemmän. Haluan näkyvämmän vatsalihakset, täydellisen pyöreät pakarat sekä näkyvät lihakset niin käsivarsiin kuin reisiin - kropan joka vastaa ihanne kroppaani. Sellaisen kropan joka näyttää tajuttoman hyvältä ja jonka eteen joutuu tekemään töitä, niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteen.

Viikon päästä saan personal traineriltani tarkan ruokavalion, joka pitää sisällään syömiseni parin kuukautta kerrallaan ja ruokavaliotani pt tulee tarkkailemaan toukokuun 2015 loppuun asti, jolloin hänen treenattavana tavoitteeni tulisi olla onnistuneet. Tulemme tekemään myös kausisuunnitelman tietylle ajanjaksolle ja näin ollen tiedän tarkasti mitä treenaan ja koska. Myös ryhmäliikunta tunnille on mentävä, sillä tavoitteisiin pääsemiseksi ei pelkkä salipuoli riitä. Lisäksi pari kertaa viikossa on mahdutettava kuntosalin ulkopuolella tapahtuvaa liikkumista reippaan vaunukävelyn sekä jätemäen portaissa kävelyn avulla.


Palataan vielä siihen ihanne kroppaan, vielä hetki sitten tavoittelin ns. pehmeämpää versioita nykyisestä tavoitteesti. Mietin ja juttelin tavoitteistani muutamien läheisten ja ystävien, ja lähes jokainen tuntui olevan sitä mieltä että naiselle ei sovi lihaksikas kroppa eli muskeli mamma kroppa, kuten ystäväni tämän projektin nimesi. Muskeli mammankaan ei tarvitse olla body fitness-tasoa kuten tajuttoman upean kropan omaava Jutta on. Vaikka pidänkin Jutan kroppaa kadehtittavan upeana, niin tiedän että itsestäni ei olisi body fitness-tasolle mutta sen sijaan olen valmis kovaan työhön jos palkintona on Lahdessa kisanneen fitness malli ja Playboyssa poseeranneen Michelle Lewinin kroppa, joka on tajuttoman upea! Kroppa jossa näkyy upean sopivalla tavalla lihakset, juuri sellainen ihanne kroppa johon toivoin seitsemän kuukauden kovalla työllä pääseväni. Upea, seksikäs ja täydellinen.

Kovat on tavoitteet, mutta kovaa tulee olemaan myös treenaaminen ja ruokavalion tarkkailu, jonka kanssa tiedän tulevani kamppailemaan sillä battery (ja herkut!). Sen on jäätävä, kuten lähestyvän joulun herkut. Katsotaan millainen kamppailu tästä tulee, etenkin kun yhdistän pian työssä käymisen, kotiäitiyden sekä aktiivisen treenaamisen. Onko Michelle Lewin kroppa vielä haaveilua seitsemän kuukauden päästä vai pääsenkö silloin kilistämään onnistuneelle muskeli mamma-projektille, ja tajuttoman upealle kropalle? Se jää nähtäväksi, mutta tulen aika ajoin päivittelemään tätä projektia, niin tunnelmin kuin kuvin.

Kuvituksena toimii taannoin tilaamani Bia Brazilin housut jotka on mahtavat jalassa! Isoiksi jäänneiden salihousujen tilalle tuli täydellisesti istuvat housut, joita voin lämpimästi suositella. Housut ovat siis yhden koon eli olit sitten koon 34 tai koon 40 omaava nainen, istuu nämä housut kuin nenä päähän ja saa kurvit näyttämään hyvältä. Lisä motivaatiota siis treenaamiseen, kiitos Bia Brazilin.

Millainen on Sinun ihanne kroppa? Saako naisella olla näkyvät lihakset?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Vapaa ilta, täältä tullaan!


Polveen asti ulottuvat saappaat odottavat jalkaan pääsyään, hiukset on kammattu ja piilarit silmillä. Laukussa kamera sekä battery. Ensimmäinen vapaa ilta sitten esikoisen syntymän starttaa puolen tunnin päästä, kun suunnataan ystäväni kanssa keskustaan NRJ:n Hyvinvointi-iltaan. Kolmeen vuoteen en ole iltaisin poistunut alakerran suihkutiloja pidemmälle, joten tämä ilta on täysin odotettu ja ansaittu. Herään varmasti huomen aamuna täysin eri ihmisenä kun olen saanut illan olla vapaalla. Vaikka kyseessä on vain muutaman tunnin mittainen tapahtuma, niin on se kuitenkin vapaata arjesta - ihan erilaista kuin ruokakaupassa käyminen yksin tai tunnin ripsihuollossa oleminen. Nukutukset, hammaspesut, vesilasin kantamisen lastenhuoneeseen sekä varpaillaan makkarista hiippailun hoitaa tänä iltana perheen toinen aikuinen, ensimmäistä kertaa yksin kolmeen vuoteen mies jää kotiin ja allekirjoittanut saa nollata aivonsa, ja keskittyä vain itseensä.

Nyt pitäneen kiiruhtaa sillä meidän kyyti keskustaan saapuu ihan näillä minuuteilla. Kivaa iltaa teille (ja meille iltansa ansainneille myös!)<3

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sunnuntaiset juhlat

Pienten yllätykset.
Kultakimpale.
Väsynyt juhlija.
Yhteiskakku.
Lahjoista hullaantunut kolmevee.
Kädet ei irtaantunut rattaista vieraiden lähdettyä.
<3
Lisää kakkua.
Sunnuntaina juhlimme Avan ja Leon synttäreitä yhteiskemuin, mummien, kummien, serkkujen sekä isoisovanhempien kera. Juhlat olivat onnistuneet - kuten aina - vaikka kolmeksi kutsut vieraat saivatkin odottaa kahvittelua neljään asti, sillä ystäväni kasasi kakkua vielä kolmen aikaan kun ensimmäisen kerran ovikello soi. Kakku oli aivan täydellinen, juuri sellainen kuin ystäväni oli suunnitellut - kolme kerroksinen kukin ja legopalikoin koristeltu upea luomus. Juhlasankareiden äiti ei tosiaan ole pullantuoksuinen äiti ja onnistuneet leipomukseni rajoittuu ainoastaan pannukakkuun, ja sekin vaatii ohjeen käteen eikä onnistumis takeita lähes joka kerta ole. Siitä syystä ystäväni, suuri apuni, teki lapsilleni kakun jota työstettiin kaksi päivää ja jokunen yö. Osallistuin ainoastaan koristeiden maalaamiseen, mielipiteiden antoon, puoli kahteen asti valvomiseen sekä kuorrutteen veivaamiseen. Toisin sanoen, olin henkisenä tukena ja tein mitä käskettiin - ojensin puhtaita välineitä, pesin ja puunasin, ja keitin kahvia aina kun pyydettiin - keskellä yötäkin.

Täydellinen kakku sai seurakseen muutakin tarjottavaa, joiden parissa lapset eivät malttaneet kauaa istua sillä viisipäisellä serkuslaumalla oli kiire piilosille ja hippaleikkeihin. Paitsi Avalla, joka suuttui kun nostin hänet olohuoneeseen, josta hän kiiren vilkaan juoksi takaisin keittiöön mummin tykö. Leo ja Ava pitivät kovasti lahjoistaan, eikä poitsu meinannut pöksyissään pysyä pakettien kanssa. Kovin hullaantui niin lego paketeista, leikki tietokoneestaan kuin työmaakoneista, niin kovin että yksi lahja odottaa vielä eteisen kaapin päällä sillä sen pariin Leo ei olisi malttanut käydä. Ava taasen rakastui saamaansa nukkeen ja nuken rattaisiin, ja äippä ilostui vaatepinosta jonka pampula sai. Kirjekuoressakin tulevat lahjat olivat äipän mieleen, sillä niille tulee käyttöä jahka pääsen siivoamaan Leon vaatekaappin, ja kartoittamaan mitä poitsu tarvitsee.

Täydelliset juhlat. Ihanat vieraat. Lasten touhuilu. Parhaista parhain kakku. Ihan mahtava sunnuntai siis takana ja voi taas hetkeksi hengähtää juhlien osalta - tosin sain tänään ajatuksen että voitaisiin sittenkin järkätä tuparit kun tuo kylpyhuone joskus valmistuisi. Siihen asti arjen piristystä tuo arjen pienet ilot, kuten huominen mukava ilta mihin pääsen ystäväni kanssa ja siitä on luvassa lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin hilpasen sohvalle ja pistän jakson Sons of anarchya pyörimään. Ihanaa iltaa ja kauniita unia<3