Kummius

Kummin tehtävä on olla niin lapsen kuin vanhemman tukena arjessa. Kummi on lapselle aikuinen johon hän voi halutessaan turvautua, jos vanhempien kanssa ujostuttaa puhua tyttö,-/poikaystävistä. Kummi myös huomioi lasta nähdessään hänet sekä pitää häneen yhteyttä. Kummin tehtävänä on olla kummilapsen arjessa läsnä, hänen tehtävänä on olla kummilapselle yksi tärkeimmistä aikuisista elämässä.

Leo sai kummeikseen mun siskon, mieheni veljen sekä mieheni parhaanystävän. Vielä ristiäisissä oloni oli hyvä kummien valinnan suhteen, mutta tuona päivänä en tiennyt voivani pettyä. Niin ikävää kuin se on, niin toivoisin voivani pyyhkiä papereista yhden kummi merkinnän pois. Yksi näistä kummeista on totaallisen epäonnistunut kummin tehtävässään; hän on nähnyt kummilastaan ehkä kolme kertaa ja nekin kerrat olivat ennen puolen vuoden ikää, yhdeydenpito kummilastaan kohtaan on ollut hävettävän olematonta. Ilman facebookia hän ei edes tietäisi miltä hänen  kummipoikansa näyttää. Jokainen kuitenkin päätelköt itse kuka on näistä epäonnistunut ja kuka puolestaan Leolla rakas, arvokas kummi. Saan yhdestä pettymyksestä huolimatta olla kiitollinen, että Leolla on kaksi rakasta ja tärkeää kummia ympärillään.

Leo on jo selkeästi kiintynyt kummeihinsa, toiseen heistä hieman enemmän mutta kuitenkin. Leo osaa jo kaivata läheisintä kummiaan ja kummin tultua kylään napero on takiaisena kiinni kummissaan, seuraten häntä ympäriinsä. Kummi on niin rakas Leolle, että hömpän ensimmäinen opittu nimi oli kummin nimi. Läheisin kummi pitää meihin (ja me häneen) aktiivisesti yhteyttä ja on lähes taukoamatta Leon kanssa touhuamassa heidän nähdessään. Tämä kummi näkee kummipoikaansa kerran viikossa, niin meillä kuin heidän luona. Leolle rakas kummi saa näkemisen päätteksi osakseen mojovat pusut ja halauksen. Toista tärkeää kummia Leo ei näe niin usein, mutta muistaa hänet siitä huolimatta. Vaikka Leo ei osaa sanoa kummin nimeä taikka niin kovasti kummissaan kiehnää, niin kummin saavuttua kylään Leo sepustaa tarinoita. Myös uudet osaamiset ja jutut pitää kummille esittää.

Olen kiitollinen, että Leolla on kahden rakastavan kummin lisäksi muitakin tärkeitä aikuisia (äidin ja isin lisäksi) ympärillään; mummu, pappa, mummi, ukki, eno ja täti, sekä isomummo. Mukaanlukien kaukaisimmat isovanhemmat jotka riemukkaasti lapsenlapsenlapsensa tapaavat. Vaikka yhden kummin kariutuminen toisinaan harmittaa, niin olen sitä mieltä, että Leolla on siitä huolimatta arvokkaimmat kummit. Leo ei osaa kaivata kolmatta kummiaan eikä edes tiedä hänen olemassa olostaan ja hyvä niin. Poika on kuitenkin siinä iässä, että osaa kaivata tuttuja läheisiä ympärilleen; milloin huudellaan mummi pimpom (meinaten; mummi tulee kylään) taikka setä, pimpom.

Kummin valinta olisi taas edessä ja tällä kertaa olen tehnyt sen harkiten, päättäen mahdolliset kummit jo paljon ennen plussatestiä. Pieni prinsessamme saa ainakin kaksi kummia, (kolmas mahdollinen ehdokas kummittelee takaraivossani), toisen mun puolelta sukua ja toisen mieheni puolelta. Näihin kahteen valintaan olen 110% tyytyväinen enkä voisi parempia kummeja vauvalle toivoa. Omalta puoleltani kysyin jo, mieheni puolestaan ottaa tämän sopivana hetkenä puheeksi, mutta ei ole epäillystäkään etteikö valittu henkilö tähän suostuisi. Täydelliset kummit siis tulossa vauvalle.

Teittekö kummin valinnan oikein? Oletteko joutunut pettymään kummeihin?

Kesäkengät

h&m

Crocs

Lacoste

Kevät muuttuikin kesäksi ja mulle tuli super kiire hankkia kesäkenkiä. Ylläolevat perusballeriinat löysin hennesistä alle kympillä kappale, nämä ovat oivat kesäbaltsut. Toiset näistä sopii kevät takkiini ja toiset kesä hameeseeni, jonka pääsen ensimmäistä kertaa pukemaan päälleni äitini valmistujaisiin. Perus balleriinat eivät kuitenkaan ole mukavimmista päästä, jos tästä kesästä tulee yhtään samanlainen turvotukseni suhteen. Leon aikana jalkani olivat shrekin kokoiset eikä jalkaani mahtunut mitkään kengät - mökillekkin ostin feikki crocsit koossa 45!! Voitte siis vain kuvitella millaisilla jättiläisillä talsin toissa kesän. Turvotus ei ole vielä alkanut ja toivon, että jos ja kun se sieltä tulee niin jalkani näyttäisi edes hieman ihmismäisimmiltä. Varaudun jo etukäteen mahdolliseen turvotukseen ja halusin vielä mukavat balleriinat perusbaltsujen lisäksi. Nämä crocsin ihanat yksilöt toivottavasti pelastavat jalkani kesän rasituksilta ja kun kolmen viikon päästä lähden äitini kanssa laivalle, niin toivon voivani kävellä siellä tuskastumatta jokaisella askeleella. Tähän asti crocsit ovat lunastaneet paikkansa jaloissani. Sen kuitenkin tiedän, että parhaimmat lacosten lenkkarit palvelevat herkkiä jalkojani niin raskauden alussa kuin lopussakin. Eikä nämä koskaan petä mukavuudellaan. Siksi nämä ovatkin palvelleen mua jo monta vuotta ja näyttävät vieläkin (pesun jälkeen)  uusilta.

Toivottavasti tänä kesänä selviäisin näillä kengillä eikä jäätävän turvotuksen vuoksi tarvitsisi lainata mieheni kenkiä! ;) Kärsittekö raskaana ollessa jalkojen turvotuksesta? Lisättäkööt vielä, myös sormeni turposivat muttei niin näkyvästi kuin jalat. Siitä huolimatta jouduin pitämään kolme kuukautta kihla,-ja vihkisormuksia vitriinikaapissa, ja sekös vastanaineena sapetti.

Reilusti vain vettä ja vähemmät sipsiä, niin saisin ehkä pidettyä turvotuksen loitolla. Toissa kesänä tein 40 tuntista työviikkoa, joka ei tosiaankaan ollut herkkua jaloille, ja nyt puolestaan saan lötköillä aurinkotuolissa. Joten toivoa turvottomista jaloista on.

Serkun kekkereissä

 Viikonloppuna tuli juhlittua Leon serkun 3-vuotis synttäreitä. Erityisen kivaa oli Leolla, joka alku jännityksestä huolimatta hölisi jokaisen tutun ja vähemmän tutun sukulaisen kanssa. Pienelle miehelle maistui antaumuksella pöydässä notkuvat lihapulla-juustotikut. Kakuista puolestaan suklaakakku sai hyväksynnän hömpältä- Tulihan hänen hurmattua isoukki ja isomummo ruokailujen lomassa. Myös juhlasankari näytti nauttivan saamistaan lahjoista ja vieraistaan. Juhlat sujuivat kaikinpuolin kivasti. Seuraavat sukujuhlat ovat syksyllä, meidän puolesta; ensiksi Leon 2-vuotis synttärit ja heti perään pikkukakkosen ristiäiset! Jännittää jo nyt vaikka niihin on rutkasti aikaa, nimikin on neidille päätetty. Ja palan halusta päästä siitä jo kertomaan mutta täytyy malttaa pitää mölyt mahassa, ja varoa vahinko möläytksiä. Jos käykin niin, että tulokas on poika niin ei haittaa; nimi on hänellekkin valmiina.

Tänään saan kylään ystäväni jonka kanssa ei olla aikoihin vaihdettu kasvotusten kuulumisia, puhelimitse sitäkin enemmän. Aurinkokin suo meille loistavan päivän ulkoiluun. Arvatkaapa mitä, masussa potkiva neitokainen on kietonut nyt jo mummin pikkusormesa ympärille. Vissiin Leo on opettanut tämän tavan pikkusisarukselleen! ;)

Kivaa tiistaita!<3