maanantai 15. syyskuuta 2014

Synttäri asuja ja kuumeilua

Mun piti tänään innoissani rustailla muutaman sananen lasten ensi kuussa vietettävisä yhteiskemuista ja pitihän mun käydä myös salilla, josta olen ovelasti luistanut viime viikolla mutta (pahainen mutta!) suunnitelmiin tuli muutos heti aamusta kun esikoisen kuume kipusi korkealle. Sain kuvattua asut, mutta en ollut yhtään fiiliksissä sillä huoli Leon voinnista on ollut ajatuksissa koko päivän. Pieni reppana on tällä hetkellä sellainen kuumakalle että! Syönnistä ei ole tietoakaan ja se vähäinen mikä aamusta tuli masuun pääsi tuli samantien ylös, vettä hän juo vain pieniä huikkia kerrallaan - edes lemppari mehu ei maistu eikä mummin yllätyksenä tuomat vanukkaat. Hän on nukkunut kirjaimellisesti koko päivän, aamun sängyssään, iltapäivän sohvalla ja kuuden jälkeen alkuillasta siirtyi takaisin omaan sänkyyn. Tämä unen määrä on tänään ollut hyvinkin epätavallista Leolla, sillä hän ei ole koskaan ennen nukkunut yhtään ylimääräistä minuuttia vaikka on ollut kuumeessa vaan on jaksanut katsella piirettyjä sekä touhuilla - nyt edes suosikki elokuvat innosta, vaan se uni siinä sohvalla samalla kun pikkusisko touhuaa äänekkäästi vieressä. Koko päivän on harmittanut toisen vointi ja vasta ystäväni soitosta pari tuntia sitten tuli ihan okei olo, ja äidinkin kanssa puhuessani pääsin purkamaan pahaa mieltäni pojan surkeasta olosta. Kysehän voi (ja toivottavasti onkin) olla ihan normaalista kuumeesta, mutta kun tiedän että tämän päiväinen olotila ei ole pojallani normaalia. Se on yhtä hämmentävää kuin se että huomenna sataisi lunta. Eli siis lähes mahdotonta. Toivon että tämä menisi tästä nopeasti ohitse, jotta saisin takaisin sen innokkaasti touhuilevan puheliaan poikani takaisin, joka jaksaisi edes kysymyksiini vastata muullakin kuin nyökytyksellä tai yhdellä sanalla.

Kuitenkin, synttäri asuja. Mulla oli jo selkeä näkemys millaiset haluan molemmille ja Leokin sai sellaisen housut mitä halusin vaikka niitä pitikin hieman etsiä. Henkseli farkut, pienellä kulutuksella löytyi Henkkamaukasta, joka on osoittautunut Leon vaatteiden osalta luottokaupaksi siinä missä Avalle löytyy aina lähes kaikki KappAhlin Newbie-mallistosta sekä Lindexiltä.

KappAhl. Newbie
KappAhl, Newbie
H&M
H&M
Vielä olisi omat vaatteet hakusessa ja koin viime viikolla pientä stressin poikasta kun mitään ei ole ja jos on niin se ei allekirjoittaneelle kelpaa. Uhkasin vuorautua jätesäkkiin, mutta se ei kuulema käy. Täytyy siis koluta vaatekaupat uudestaan, mielellään aiemmin kuin iltaa ennen synttäreitä jotta saisin yhden tehtävän viivauttua yli pääkopassani vilisevästä tehtävälistasta. Onneksi on vielä kuukausi aikaa, joka sekin vierähtää yhdessä yössä, etenkin sen jälkeen kun pääsen pariksi viikoksi irtautumaan kotiäidin arjesta. Mutta minne, siitä lisää myöhemmin. Kauniita unia<3!

torstai 11. syyskuuta 2014

Syysaamun ulkoilua


Aamut alkaa olla sumuisia ja viileitä. Ensimmäiset villasukat otin tänään jalkaan ja lapsille sormikkaat ulos mukaan. Metsään kävellessä saatoin vain ihastella maahan tippuneita lehtiä sekä väriään muuttaneita pensaan lehtiä. Vastaan tulevilla ihmisillä oli tuulitakkeja yllä ja puiston lapsilla collegejen sijasta haalarit ja kumisaappaat. Syysflunssaa tuntui myös olevan ilmassa kun jokainen äippä pyyhkii pienensä nenukkia, yskien itse samalla. Nautin näistä viileistä aamuista sekä pimeistä illoista, siitä kun saa parvekkeella olla villatakki päällä ja sohvalla istua villasukat jalassa. Vielä kun nämä syysilmat kestäisi koko päivän eikä puolenpäivän tienoilla lämpenisi hetkellisesti, sillä vaatteiden edes takaisin venkslaaminen ei ole kivaa.


Päästiin puiston viereiseen, hyvin pieneen metsänpalaan ja Leo halusi ottaa järkkärin kaulaan ottaakseen kuvia. Neljä alinta kuvaa on siis pojan käsialaa, toiseksi alimman kuvan kohdalla kävi käsky mennä kyykkyyn Avan viereen ja ihan onnistunut kuva muistikortille oli tallentunut<3

Alan tästä hiljalleen sutimaan nassua ja laittamaan hiukset jotenkin muuten kuin ainaiselle ponnarille, sillä parin tunnin päästä lähden äitini kanssa kaupoille. Tarkoitus olisi ostaa lapsille ensikuussa oleviin synttärijuhliin vaatteet sekä katsastaa sitä ennen tiskikoneiden valikoima, jotta saan kolmen viikon päästä päätökseen minun ja tiskiharjan yhteisen taivaleen.

psst. Isäni ahersi koko viime viikon kylpyhuoneen parissa ja voi miten ihana se on laatoitettuna! Vielä puuttuu kalusteet, mutta nyt jo ollaan voiton puolella!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Eriväriset lapset


Viime viikolla viedessäni Leoa päiväkerhoon, satuin näkemään siellä rouvan joka piti kerhoa jossa kävin Leon kanssa Avan ollessa masussa. Mukava kerhotäti muisti meidät ja kyseli kohteliaasti kuulumisia, ja mainitessani myös toisesta lapsesta joutui hän vetrestämään muistiaan sillä ei muistanut minun olleen raskaana viime tapaamisella. Nappasin Avan rattaista syliin ja hän katsoi hetken vuoroin Avaa ja vuoroin Leoa kunnes totesi hyvin suoraan, tässäkö tämä on ja samaan hengenvetoon kuului rouvan suusta erivärisiä lapsia. Tässähän tämä, meidän lähemmäs vuoden ikäinen Ava, tyydyin vain sanomaan ja skippasin suosiolla kommentin erivärisistä lapsista. Kerhotädin ihmetellessä lapsien erivärisyyttä, toinen on tumma ja toinen vaalea, yritin sujuvasta vaihtaa puheenaihetta ihan johonkin muuhun kuin lasteni erivärisyyteen.


Tottahan tuo on, esikoinen on ruskea hiuksinen nappisilmä ja omaa hieman tummemman ihonsävyn kuin keskiverto suomalainen. Kuopukseni taasen on sinisilmäinen blondi, jolla on isoveljeään vaaleampi ihonsävy. Tässä ei mielestäni ole kyse radikaalisesta erosta, mitä tulee lasten erivärisyyteen, mutta siitä huolimatta olen kuullut tämän erivärisyys-ihmettelyn lähes jokaisen puistokaveri äipän suusta - en tosin näin suoraan sanottuna. Onhan siitä tainnut yläkerran mummokin mainita eli siis käytönnössä jokainen ulkopuolinen on kommentoinut lasteni väriä, niin silmien, hiuksien kuin olemattoman sävy eron iholla. Olen myös joutunut vakuuttamaan, että Leo on ollut pienestä pitäen tummakutrinen ja Ava taasen aina ollut vaalea hiuksinen. Sitäkään kun ei meinata uskoa, että toinen on voinut pienestä pitäen omaa ruskeat silmät ja toisella on yhä siniset silmät.

Minun mielestäni on rikkaus, että lapset ovat sisaruudestaan huolimatta erinäköisiä vaikka ovatkin samasta puusta veistetty. Ihailen Avan kauniin sinisiä silmiä ja Leon, minulta perittyjä, upean ruskeita silmiä. Välillä tuntuu myös, että saan vakuutella lasten olevan samasta puusta. Kukaan ei siis ole koskaan heittänyt ilmoille tätä ajatusta, mutta rivienvälistä se on luettavissa ja toisinaan tekisi mieli heti kättelyssä sanoa että samasta puusta ovat tulleet vaikka toinen onkin hento blondi ja toinen tumma brunette.


Minua se ei kuitenkaan haittaa, että lasteni erivärisyyttä ihmetellään heti perus nimi ja ikä kyselyn jälkeen. Onhan se kuitenkin toisaalta, niin hassun hauskaa ja ihana sattuma, että ollaan saatu kummatkin ääripäät - tähtisilmä ja nappisilmä, blondi ja brunette, tumma ja vaalea. Ihon sävyyn en muuten itse kiinnitä huomiota, koska se ei omaan silmääni pistä eikä ole oikeasti edes kovin huomattava ero, mutta ulkopuolinen tuntuu huomaavan myös sen. Ihan vain siksi koska ne ovat niin erinäköisiä ja, uutena tuttavuutena, erivärisiä.

Erivärisiä lapsia, rakkaita ja täydellisiä. Ainutlaatuisia pieniä ihanuuksia, jotka näyttää juuri itseltään, ripauksella rakasta sukua<3