Tallinnassa

Taidan olla liian raskaana reissailuun, sillä vasta nyt olen suhteellisen pirteä mun ja äitini kaksitoista tuntia kestäneen risteilyn johdosta. Päivän kestäneestä shoppailureissustahan tultiin jo maanantai-iltana, joten hieman hitaasti käy sopeutumiseni arkeen. Tallinnan reissu oli mahtava ja super onnistunut! Meillä oli äidin kanssa hirmu hauskaa koko reissun ajan ja sääkin suosi meitä matkaajia, eikä lupaama vesisade päässytkään pilaamaan meidän päivää Tallinnassa. Laiva pyyhälsi kahdessa tunnissa satamaan ja siinä ajassa kerettiin hyvin käydä syömässä aamupalaa sekä katsastaa laivan kaupat. Toinen niistä oli pullollaan ihania kosmetiikka tuotteita asusteineen ja toinen puolestaan notkui herkuista, juomista ja muunmuassa koristetauluista, jota harmikseni en ostanutkaan.

Perille päästiin jo puoli kymmenen maissa ja kiiruhdettiin samantien kohti bussipysäkkiä, josta päästiin ilmaisbussilla Rocca al mare-kauppakeskukseen, jonne vein äitini tutustumaan mm. iki-ihanaan New Yorkeriin. Ennen tässä liikkeessä käymistä suunnattiin yläkertaan katsastamaan äitiys-, ja lastentarvike sekä lastenlelu liikkeet, sillä tiesimme että meillä tulee menemään muissa kaupoissa useita tunteja. Sieltä menin vartavasten hakemaan itselleni Mamalicious imetyspaitaa, joka oli keltaisessa sävyssä loppunut nettikaupoista jo aikapäiviä sitten. Sovittaessani paitaa ihastuin siihen täysin! Paita oli täydellinen päällä jopa kasvavan mahani kanssa. Ensimmäinen imetyspaita on nyt sitten ostettu. Viereinen liike oli Polarn o`pyretin, jossa kävimme myös ja ihanista bodeista huolimatta kauhistelin niiden yli kahdenkymmenen euron hintaa, joka totta tosiaan kirpaisee kotiäidin kukkaroa. Huomioni kiinnittyi erityisesti yhteen bodyyn ja sen päätin ostaa vaikka hintaa oli, ilokseni kuitenkin tämä oli alennuksessa joten hinta ei ihan ytimissä asti tuntunut.

Kierettyämme yläkerran liikket, suunnattiin muihin kauppoihin, joissa tuntui, että aika loppuu kesken. Äitini meni hakemaan itselleen vain kenkiä ja paitaa, mutta päästettyäni äiti New Yorkeriin ilman valvovaa silmää, tarttui äidin käsivarteen muutakin kuin yksi paita. Löysi äiti kuitenkin vaatekasan lisäksi kattavan valikoiman omaavasta kenkäkaupasta täydelliset balleriinat, joihin rakastuttiin ja harmittelin kun liikkeessä ei ollut enään mun kokoa jäljellä.

Shoppailuhan väsyttää ja nälättää, joten käytiin syömässä herkulliset ateriat. Ravintola jonne mentiin oli mahtava; tarjoilija näki, että katsottiin menua ennen ravintolaan menoa, joten hän tuli suomeksi meille kertomaan mitä heillä on tarjolla ja meidän ihastuttua ruokiin, hän ohjasi meidän ystävällisesti pöytään. Hymy eikä kohteliaisuus uupunut tältä tarjoilijalta. Kylläisinä oli hyvä jatkaa shoppailukierrosta, jota kesti varttia yli kolmeen asti jolloin oli aika suunnata takaisin bussille, joka huristeli meidän kohti satamaa. Tarjoilijan kohteliaisuudesta tulikin mieleen aikamoinen ero suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä, ja vaikka oltiin vain Virossa niin näky oli selkeä. Juuri ennen kun päästiin laivalla Tallinnan-satamaa, niin käytiin naistenhuoneessa jossa oli jonoa. Mua ennen oli virolainen nainen ja suomalainen nainen, tuli virolaisnaisen vuoro niin hän ohjasi minut ennen jonossa olevia vessaan, koska olin raskaana. Häkellyin tästä niin kovin, että mun piti varmistaa äidiltäni että muistihan varmasti kiittää tätä naista, ja muistinhan minä. Menin vaan niin sanattomaksi, että en tiedä miten päin olisin siinä ollut tai mitä olisin sanonut.

Suomalaisten itsekkyydestä on aika selvä esimerkki; Päästiin äitini kanssa bussille, joka vei meidän muiden suomalaisten tavoin kohti satamaa. Bussi oli tietenkin täysi ja meidän piti seistä kantamustemme kanssa. Yksinään suomalainen ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös tarjotakseen istumapaikkaa raskaanaolevalle, sensijaan suomalaiset tyytyivät oluen kittaamiseen ja äänekkääseen voivotteluun kuumuudesta. Jaksoin kyllä seisoa lähes koko bussimatkan eikä mulla ollut tarvetta päästä istumaan, mutta siitä huolimatta nauratti suomalaisten itsekkyys tässä(kin) asiassa.

Järkkäriä en jaksanut kantaa mukana, joten Tallinnan reissusta ei ole muutamaa kännykkä kuvaa lukuunottamatta kuvia. Kuvasin kuitenkin tuliaiset!

Vauvalle,

Ihastuttava popin body koossa 62

Tämä ihanuus on myös kokoa 62

Ja nämä myös!<3

Kivoilla yksityiskohdilla varustetut housut koossa 68

Ihastuin heti tähän pantaan<3!!

Ja kaikki yhdessä.

Söpö nalle johon Leokin tykästyi<3

Leolle,

Rekat saivat "jeee"-kiljasut osakseen.

Niin enolla kuin Leolla, tosin Leon mopedi tulee koonsa puolesta hieman jäljessä<3

Miehelle,

Paita, New Yorker

Diorin hajuvesi

Mulle,

Läpsyttimet, New Yorker

Imetyspaita, Mamalicious

Meikkipuuteri, Clinique

Takastulo matkalla aika hurahti laivan kaupoissa, joista mukaan tarttui hirmu määrä karkkia sekä miehelle kesäjuomista. Laivasta ostin myös miehelleni hajuveden ja itselleni meikkipuuterin. Hajuvesi oli muuten maissa parikymppiä kalliimpi kuin laivalla. Reissu oli niin onnistunut, että jo nyt suunnittellaan äitini kanssa ensi kesän reissua, jonne lähtee kahden aikuisen sijasta neljä aikuista ja kaksi lasta. Päiväksi emme ensi kesänä lähtisi reissuun vaan lasten kanssa on kivempi mennä yhden tai kahden yön kestävälle matkalle. Ja mikä sen parempi kuin tuplamäärä aikuisia lapsiin verrattuna, ei ainakaan syli ja vahtijat lopu kesken.

Sellainen antoisa reissu meillä! Tänään meinasin lähteä Leon kanssa käymään vaatekaupoilla katsomaan vauvalle vaatteita ja itselleni yhtä kynsilakkaa, joten en ostanutkaan Tallinnan kosmetiikkakaupasta. Jospa sitä löytyisi täältäkin, toivottavasti. Ihanaa päivää<3! 

Lisättäkööt vielä, että vaikka reissu pisti väsyttämään koko eilisen päivän, niin muuten jaksoin reissussa tosi hyvin eikä edes jalkoja turvottanut. Yllätyin oikein, että miten helposti matka kävi raskaanaollessakin. Olin nimittäin varautunut hitaasti kävelyyn sekä kamalaan turvotukseen. Voisin lähteä vaikka heti uudestaan! ;D

Ripset kuntoon

Laitatin ripset viimeksi huhtikuussa, jolloin pituutta näihin räpsyttimiin laitettiin 13mm ja 14mm. Ripsien liiallinen pituus tuli todettua jo parin päivän aikana, jolloin ripset alkoivat irtoilemaan. Ja kuinka ollakkaan, viikon päästä ripsien laitosta räpsyttimet olivat ihan kamalat. Niin kamalat, että otin ne omatoimisesti pois. Tästä omatoimisesta pois ottamisestahan omat ripset eivät tainneet kauheesti tykätä ja kirosin jo koko ripsien laitattamisen suohon. Omat ripset olivat nimittäin huhtikuun jäljiltä aivan karseat ja ripsiväriä oli ihan turha niihin nysiin laittaa. Päätin kasvattaa omat pitkät ripseni takaisin ja odottaa hamaan tulevaisuuteen uusien räpsyttimien laittoa. Välillä mielessäni vilahti ajatus siitä, että en laittaisi ripsiä enään uudestaan vaan olisin taas omillani. Tämä ajatus sopi minulle aina silloin tällöin, mutta usein katsoessani peiliin tai väkertäessäni ripsiväriä, ikävöin räpsyttimiä.

Huonossa valaistuksessa otetut kuvat ripsistäni ennen laittoa

 

Omat ripseni kasvoivat aika nopesti takaisin ja omatoimisesta ripsien pois ottamisesta johtuvat aukot ripsirivistössä olivat kadonneet. Menin eilen tulevan laivareissun kunniaksi laittamaan ripset kuntoon ja voi, miten ikävä mulla on näitä ollut. Nämä arkea helpottavat kaunistajat ovat kerrassaan täydelliset. Nyt ripsissä on pituutta 11mm ja 12mm ja heti huomas, että pituus on juuri oikea mun ripsille. Ihanat, ihanat, ihanat! Olen itserakkaasti ihaillut näitä ripsiä harvasen hetki ja hehkuttanut miehelleni ihania räpsyttimiä. Taidan olla jokseekin hassu asiakas kun jaksan liian monta kertaa hehkuttaa upeita räpsyttimiä laittamisen jälkeen. Mutta minkäs teen kun näistä niin kovasti tykkään.

Kuvat ripsien laiton jälkeen

 

Näillä räpsyttimille kelpaa lähteä laivalle ansaitulle äiti-tytär reissulle! :) Sateesta huolimatta, kivaa viikonloppua!<3

Valokuvia

Tilasin taannoin Liberolta pisteilläni Ensimmäinen vuoteni-kalenterin, johon saa tarrojen avulla tosi kätsysti merkattua ensimmäiset hetket. Kirjoitus tilaa kalenterissa on kivasti ja olenkin tätä tänään ahkerasti rustaillut. Tämä projekti on vielä kesken, sillä aloitin kalenterin täytön vasta tänään. Kirjoitettavaa ensimmäisen vuoden ensi hetkistä olisi paljon ja tarkoitus olisi taas huomenna jatkaa tämän täyttöä. Meillä on ennestään ihana vauvakirja mikä tuoreimpia kuvia vaille valmis, tekstit on siis ajantasalla.

Leon juttuja meillä on myös itsetehdyssä valokuva-albumissa, joka tosin on pahasti kesken. Pahasti meinaa, että siinä on vasta (hetken päästä) askarreltu kuvat kaksi kuukautis päivään asti. Paljon olisi vielä askarreltavaa ja aika tuntuu loppuvan kesken. Tai no aikaa olisi, mutta keksin aina jotakin muuta tekemistä. Kova olen kirjoittelemaan vauva-albumeita, mutta mitä tulee kuviin, niin niiden suhteen olen patalaiska. Teetettävänä kun olisi kuvat viiskuukautis päivästä, aina tähän päivään saakka, joten tämä kertoneen laiskuudestani kuvien teettämisen suhteen.

Otin itsenäni niskasta kiinni ja päätin, että kuvat on oltava teetettynä ennen vauvan syntymää jolloin kuva määrä tuplaantuu reilusti! Nimittäin jos en saa niitä ennen vauvan syntymää teetettyä, niin koskas sitten...

Kuinka ahkerasti oletta täyttäneet vauvakirjoja ja tilanneet kuvia? Vai tilaatteko edes erikseen valokuvia?

Sateista keskiviikkoa!<3