perjantai 24. lokakuuta 2014

Imetyksen taival päättyi


Syyskuussa, Avan ollessa vuoden ikäinen, jätin päiväuni maidon pois ja silloin aikeissani oli jättää myös samalla rytinällä iltauni-, sekä yömaidottelu iltatöiden vuoksi. Näin ei kuitenkaan tarvinut tehdä sillä sainkin iltatöiden sijasta päivävuoroja, joten pidin Avan vielä hetken iltamaidolla. Oli ihana iltaisin tulla töistä kotiin ja napana pieni pampula syliin, johon hän nukahti aina tyytyväisenä. Tuntui myös haikealta jättää taakseen yksi iso taipale ja näinollen pidin vielä hetken iltamaidottelua. Yöheräämiset Ava lopetti melkein heti kun päiväunimaito jäi pois ja noin kolme viikkoa pampula on nukkunut yönsä heräämättä, mikä on aivan huikeaa! Viimeksi reilu vuosi sitten nukuin kokonaisia yöunia, joten kun heräsin eräänä aamuna seiskalta siihen että neiti ei ollut herännyt yöllä kertaakaan, niin olo oli aivan mahtava.

Viikon mittainen pyörähdys työelämässä jatkuu kuitenkin himpun verran pidemmälle ja tästä syystä Avan maidottelu on pakko jättää. Keräsin edeltävänä viikonloppuna voimia siihen, että sunnuntai-iltana suorittamani iltaimetys olisi minun ja Avan imetys taipaleen viimeinen kerta. Valmistauduin maanantai-iltana henkisesti monen tunnin sydäntä raastavaan huutoon, sillä kuvittelin imetyksen huuruisessa päässäni että tissistä vieroittaminen olisi jotain ihan kamalaa. Lisäksi en jaksanut uskoa, että iltamaidosta erkaantuminen menisi yhtä helposti kuin päiväunimaidosta. Maalasin yksinäni piruja seinille ja mieheni kaivoi kaapistaan kuullokkeet siltä varalta, että Ava täräyttäisi äänensä koko naapuruston kuulolle.


Mutta mitäpä korvani kuulivatkaan maanantaina, kymmentä yli kahdeksan illalla? Hiljaisuuden. Täydellistä unta nukkuva pampula nukahti alle kymmenessä minuutissa, masun silitykseen. Tassutus menetelmä toimi siis Avalla yhtä loistavasti kuin taannoin Leolla. Vielä helpommin meni tiistaina, jolloin riitti että neidin päälle laittoi vain peiton ja antoi pupun kainaloon. Eilen illalla puolestaan pampula nukahti syliini samalla sekunnilla kun valot sammutettua sanoin yöunille toivotukset (joka on oikeasti aika pitkä litania mitä sanon lapsille joka ilta ennen nukkumaan menoa, muttei kuitenkaan romaanin mittainen jotta siihen voisi oikeasti nukahtaa) ja niin sain siirtää sänkyyn syliini nukahtaneen Avan.

Tämän viikon Ava on nukkunut ilta kahdeksasta aamu seitsemään inahtamatta kertaakaan. Toivotaan, että yhtä helppo meininki jatkuu eikä tulisi takapakkia tässä asiassa. Taisi olla imetyksen lopettaminen Avalle allekirjoittanutta helpompaa, sillä olin aika haikein mielin kun jätin taakseni vauvavuoden taipaleen lopullisesti. Tässä se nyt oli, maitobaarini on suljettu eikä seuraavaa avoinna oloa tule näkymään. Vielä kerran, haikeaa - ei Avalle, joka mielellään juo nokkamukistaan maidon ja tankaa iltaisin järkyttävän määrän puuroa hedelmäsoseella, vaan allekirjoittaneelle joka olisi vielä voinut jatkaa yhteistä iltahetkeä.


Kuulisin mielelläni muiden ajatuksia siitä kun imetys on loppunut - jäikö haikea olo vai oliko se helpotus? Minkä ikäinen beibisi oli imetyksen loputtua?

torstai 23. lokakuuta 2014

Elämä ilman seksiä?

Tämän viikon otsikoissa pinnalla taitaa olla tiistainen "Jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset." - otsikolla alkava juttu, jossa naistentautien-, ja synnytysten erikoislääkäri Merja Metsä-Heikkilä puhuu parisuhteen seksittömyydestä hyvin suoraan. Jutun luettuani aloin pureskelemaan asiaa ja olen tässä pari päivää miettinyt miten toisin ajatukseni seksistä julki, ilman että kukaan vetää herneitä nenään sillä seksi aiheena on ainakin allekirjoittaneelle sellainen asia, josta ei jokaisen vastaantulevan kanssa keskustella. Luonnollinen aihe, mutta samalla niin yksityinen etenkin siinä vaiheessa kun puheeksi tulee mitä, missä, milloin?

Seksi on asia, joka mielestäni kuuluu parisuhteeseen useammin kuin juhannuksena ja jouluaattona. Jollain tapaa allekirjoitan Merja Metsä-Heikkilän sanoman "haluttomuus on sopimusrikko" ja tämän nimenomaan allekirjoitan siinä kohdin kun papin aamenta ennen peitto on heilunut harvakseltaan, ja tahdon jälkeen makuuhuoneessa lähinnä nukutaan - pahimmassa tapauksessa yksin. Missään nimessä seksin ei kuulu olla yhtä aktiivista viikkotasolla, kuin suhteen alussa jolloin toista halusi koko aika ja yhden hengen sängyssä melkein asuttiin, mutta se että seksi totaallisesti hiipuu parisuhteessa vuosien vieriessä niin on asia joka allekirjoittaneen, nuoren naisen päähän ei mahdu. Ei sitten vaikka sitä koittaisi sinne millä keinoin tahansa sulloa. Aktiivisesta seksielämästä seksittömään, ei vaan sovi eikä käy järjeen. (Tässä kohdin pois suljen sairaudet ym. jotka voivat olla haluttomuuden takana ja käsittelen puhdasta haluttomuutta, sitä kun toista ei suoranaisesti enään halua!)

En rehellisesti sanottuna ymmärrä ihmisiä jotka edes kieltäytyvät seksistä puolisonsa kanssa vedoten väsymykseen, kiireeseen, ajanpuutteeseen tai ihan suoranaisesti vain huvittamiseen. Jokainen edeltävä asia kuin loppujen lopuksi tekosyy välttyä seksiltä. Edeltävät syyt kieltäytyä seksistä ovat lähes yhtä naurettavia kuin en voi käydä jumppaamassa, koska mulla on niin kiire kun käyn töissä ja on noi lapset. Elämä on hektistä, tiedän sen. Aika oikeasti joskus tuntuu loppuvan, mutta jokainen meistä luo monesti itse itselleen kiireen. On mukamas aina kiiree sinne, tänne ja vielä tonne - mielummin joka paikkaan samalla murto-osa sekuntilla. Kaikkia meitä myös vähän väsyttää, mutta ei varmastikkaan 365 päivää vuodessa, jos väsyttää niin tohtorin tykö silloin.

Vuorokaudessa on kuitenkin 24 tuntia ja jos johonkin vuorokauden tunnin väliin ei seksi mahdu, niin jossain on vika mutta ei ainakaan niissä lapsissa, joihin monet myös vetoavat. Lapset eivät ole sairaus jonka pitäisi pysäyttää aikuisten välinen seksielämä. Lapsiperheessä seksin yhteensovittaminen arkeen on järjestelykysymys eikä aina välttämättä sitäkään - yhtä hyvin seksi voi alkaa spontaanisti, ilman etukäteen kalenteriin tätä merkkaamatta. Tässä kohdin on pakko sanoa, että eikö seksistä tule pakko pullaa ja suorituspaineita kun joka sunnuntai kohdalla lukee punakynällä seksipäivä.

Seksiä pystyy kuitenkin harrastamaan lähes missä vain (kotona siis!) - pika panonan ennen töihin menoa, yhteisellä suihkuhetkellä lasten käytyä unille tai vaikka ihan vain intohimoisesti yöllä. Sen ei tarvitse aina olla puolen tunnin sessioita, muttei myöskään joka pyhä vain kolmen minuutin pikaisia - se voi olla kumpaakin. Monien yhteisten vuosien jälkeen seksissä pitää yhä olla sitä intohimoa ja toisen lähellä olon nauttimista, sitä että toisen halaus ja ohimennen pepulle taputus saa yhä mahtavan fiiliksen. Jotta päästään siihen, että toista yhä haluaa ja seksielämä toimii, niin pitää muistaa myös ottaa puoliso huomioon arken keskellä eikä vain silloin kun olisi vailla peiton heilutusta. Jokainen meistä kuitenkin kaipaa läheisyyttä muullakin kuin pelkällä seksillä ja jos sitä ei ole niin turha kuvitella, että kukaan haluaisi toista joka ei voi muuten koskea kuin silloin kun on jotain vaille.

Tässä kohdin mieleeni tulee "jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset" - lause. Ensinnäkin, yhtälailla mies voi olla suhteen haluton osapuoli ja pitää ne pöksynsä jalassa jottei vahingossakaan tulisi mentyä peiton alle puolison kanssa. Taitaa olla suoranainen tabu puhua miesten haluttomuudesta, etenkin silloin kun kyse on puhtaasta haluttomuudesta puolisoaan kohtaan. Niin karulta kuin se kuullostaa, niin jossain määrin suon pienen ymmärrykseni ihmisiä kohtaan jotka papin aamenen jälkeen saavat vastaan seksittömän elämän ja tämän seurauksena käyvät katsastamassa aidan toisella puolen kasvavan nurmikon. Missään nimessä en onnittele ketään joka pettää puolisoaan kun ei kotona saa, mutta jokaiselle teolle on syynsä ja yhtälailla jokaiselle syylle on ratkaisu, joka pitäisi pystyä terveessä parisuhteessa selvittämään. Jos ei pysty, niin herää kysymys että jos parisuhde on niin vaakalaudalla että on aikeissa pettää kun ei saa, niin kannattaako siinä parisuhteessa enään jatkaa?

Mitä mieltä - onko seksi parisuhteessa tärkeää ja oletko tyytyväinen tämän hetkiseen seksielämääsi?

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kehonkoostumusta, ihanne kroppaa sekä Bia Brazilia

Alku kuusta kirjoitin treenaamisen tuottamista tuloksista, noin ulkonäöllisesti. Halusin kuitenkin ottaa selville kehonkoostumukseni tällä hetkellä ja nähdä paperilla miten lukemat ovat muuttuneet sitten toukokuun mittauksen, jolloin lähes jokainen mittauksen kohta kauhistutti. Personal trainerini saaattelemana nousin ilman sukkia kehonkoostumusmittarille, kerroin pituuteni ja ikäni, ja mittaus alkoi. Muutamassa hetkessä ohi olevan toimenpiteen jälkeen istahdin alas, uudet tulokset käsissä jotka kävin kohta kohdalta personal trainerin kanssa läpi.


Kuten alla voi nähdä, niin toukokuiset tulokset oli aika kamalat. Ei ehkä sieltä kamallimmasta päästä, mutta ei kehuttavat - rasvaprosentti oli melkein kolmannes kropastani ja kehoni fyysinen ikä huiteli yli kolmenkympin eli kroppani oli seitsemän vuotta vanhempi kuin oikeasti olin. Niin korkea rasvaprosentti kuin yli kolmenkymmenen menevä kehon fyysinen ikä tuntui ja näkyi väsymyksenä, tasapaksuisuutena sekä tyytymättömyytenä. Painoindeksikään ei olisi vaatinut kuin reilu kilon enemmän puntariin niin toukokuussa paperiin olisi napsahtanut lievä lihavuus.

13.5.2014

Ikä: 24v
Pituus: 169cm
Paino: 69,5kg
BMI: 24.3
Lihas kg: 46.0
Viscular fat: 3
Rasva %: 30.2
Rasva kiloina: 21.0
Kehon fyysinen ikä: 31
                          
17.10.2014

Ikä: 25v
Pituus: 169cm
Paino: 62.5kg
BMI: 21.9
Lihas kg: 46.4
Viscular fat: 1
Rasva %: 22.6
Rasva kg: 14.3
Kehon fyysinen ikä: 15

Nyt, viisi kuukautta myöhemmin tehty kehonkoostumismittaus toi osakseen muutoksia - kehon fyysinen ikä on viidentoista (hahah!) ja painoindeksi ei ole lähelläkään päästä liika lihavuuteen. Kaikista positiivinen muutos oli rasvaprosentissa, joka on keväisiin tavoitteisiin sekä normaalin, terveen kropan mittapuulla katsottuna toivotuimmasta päästä. Jos tavoitteeni ei olisi ensi keväässä, niin antaisin rasvaprosentin olla tässä enkä kasvattaisi lihasmassaa joka oli viiden kuukauden aikana noussut vain 400grammaa. Keväällä kun suoritin pelkän painonpudotuksen enkä tavoitellut näkyviä lihaksia, niin lihasmassa ei kuulunutkaat nousta kuin nimellisesti.

Kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessään ja niin nyt pääsi käymään. Samalla kun alku kuusta toin julki ennen ja jälkeen kuvat, niin mietin ottaisinko uudestaan personal trainerin, ja silloin ajatuksena oli pieni paketti joka sisältäisi vain tönäisyn pepulle. Kuitenkin, tavoitteeni ovat korkeat ja kroppa ihanteeni jotain ihan muuta kuin tämän hetkinen. Ei sillä, että en viihtyisi kropassani, pitäisi pepusta josta saa kiinni tai olisi tyytyväinen käsivarsiin, jossa habaa ei näy ilman puntteja käsissä. Pidän ja olen tyytyväinen, se on sanomattakin selvä mutta (kuuluisa mutta!) haluan enemmän. Haluan näkyvämmän vatsalihakset, täydellisen pyöreät pakarat sekä näkyvät lihakset niin käsivarsiin kuin reisiin - kropan joka vastaa ihanne kroppaani. Sellaisen kropan joka näyttää tajuttoman hyvältä ja jonka eteen joutuu tekemään töitä, niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteen.

Viikon päästä saan personal traineriltani tarkan ruokavalion, joka pitää sisällään syömiseni parin kuukautta kerrallaan ja ruokavaliotani pt tulee tarkkailemaan toukokuun 2015 loppuun asti, jolloin hänen treenattavana tavoitteeni tulisi olla onnistuneet. Tulemme tekemään myös kausisuunnitelman tietylle ajanjaksolle ja näin ollen tiedän tarkasti mitä treenaan ja koska. Myös ryhmäliikunta tunnille on mentävä, sillä tavoitteisiin pääsemiseksi ei pelkkä salipuoli riitä. Lisäksi pari kertaa viikossa on mahdutettava kuntosalin ulkopuolella tapahtuvaa liikkumista reippaan vaunukävelyn sekä jätemäen portaissa kävelyn avulla.


Palataan vielä siihen ihanne kroppaan, vielä hetki sitten tavoittelin ns. pehmeämpää versioita nykyisestä tavoitteesti. Mietin ja juttelin tavoitteistani muutamien läheisten ja ystävien, ja lähes jokainen tuntui olevan sitä mieltä että naiselle ei sovi lihaksikas kroppa eli muskeli mamma kroppa, kuten ystäväni tämän projektin nimesi. Muskeli mammankaan ei tarvitse olla body fitness-tasoa kuten tajuttoman upean kropan omaava Jutta on. Vaikka pidänkin Jutan kroppaa kadehtittavan upeana, niin tiedän että itsestäni ei olisi body fitness-tasolle mutta sen sijaan olen valmis kovaan työhön jos palkintona on Lahdessa kisanneen fitness malli ja Playboyssa poseeranneen Michelle Lewinin kroppa, joka on tajuttoman upea! Kroppa jossa näkyy upean sopivalla tavalla lihakset, juuri sellainen ihanne kroppa johon toivoin seitsemän kuukauden kovalla työllä pääseväni. Upea, seksikäs ja täydellinen.

Kovat on tavoitteet, mutta kovaa tulee olemaan myös treenaaminen ja ruokavalion tarkkailu, jonka kanssa tiedän tulevani kamppailemaan sillä battery (ja herkut!). Sen on jäätävä, kuten lähestyvän joulun herkut. Katsotaan millainen kamppailu tästä tulee, etenkin kun yhdistän pian työssä käymisen, kotiäitiyden sekä aktiivisen treenaamisen. Onko Michelle Lewin kroppa vielä haaveilua seitsemän kuukauden päästä vai pääsenkö silloin kilistämään onnistuneelle muskeli mamma-projektille, ja tajuttoman upealle kropalle? Se jää nähtäväksi, mutta tulen aika ajoin päivittelemään tätä projektia, niin tunnelmin kuin kuvin.

Kuvituksena toimii taannoin tilaamani Bia Brazilin housut jotka on mahtavat jalassa! Isoiksi jäänneiden salihousujen tilalle tuli täydellisesti istuvat housut, joita voin lämpimästi suositella. Housut ovat siis yhden koon eli olit sitten koon 34 tai koon 40 omaava nainen, istuu nämä housut kuin nenä päähän ja saa kurvit näyttämään hyvältä. Lisä motivaatiota siis treenaamiseen, kiitos Bia Brazilin.

Millainen on Sinun ihanne kroppa? Saako naisella olla näkyvät lihakset?